Viikonlopun miniloman saldona oli hyvin nukutut yöunet, ihanan rauhalliset aamut, kirjan lukemista, paljon siivousta, kolme koneellista pyykkiä ja ystävien näkemistä. Kiitos!
Uskomattomin juttu tässä on se, että mieheni yllätti ja kertoi, että poika ei ole kahteen vuorokauteen syönyt tuttia. Siis mitäh?! Kuulemma ei ole itkenyt tutin perään. Reissun aikana tutista ei ole puhuttu eikä se ole ollut näkyvissä. Poika on tähän asti syönyt tuttia aika paljon eli kun herää, päikkäreille mentäessä, vähän päivällä ja nukkumaan mentäessä. Lisäksi poika on herännyt yöllä etsimään tuttia. Tutin lisäksi pojalla on pehmolelu. Pikku pupu, joka on ollut synnytyslaitokselta saakka mukana. Olen ollut hyvin tietoinen, että kohta tutista voisi jo luopua, mutta kai omaa laiskuuttani en ole tehnyt asialle mitään. Itse olisin tehnyt tutin luopumisesta isonkin asian eli siitä olisi puhuttu monta päivää ja keksitty jotain höpöhöpö tarinoita pojalle ja itketty monta päivää. Nyt mieheni tyynen rauhallisesti ilman mitään selityksiä ja draamaa otti tutin pois. Just. Oliko se nyt näin helppoa?
Epäilen vielä itse. Pidän kyllä tutin piilossa ja yritän olla mainitsematta sitä sanaa. Illalla nukkumaan mentäessä ajattelin, että kohta tuttia etsitään kuumeisesti ja kohta alkaa itku. Mutta ei! Siis hieno homma! En vain osaa uskoa kuinka kiltisti poika nukahti. Noh, katsotaan miten yö menee. Lisäksi jännittää miten huominen päivä kotona menee. Tapoihin on mm. kuulunut että tutti etsitään kun tullaan ulkoa takaisin sisälle.
Aikoinaan tuttipullosta päästiin Tukholman risteilyllä, kun pojalla oli reissun aikana niin kova nuha että ei voinut imeä tuttipulloa. Juomat juotiin nokkamukista ja iltapuuroa syötiin enemmän.
Katsotaan miten tässä tutti jutussa käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti