Ihana uusi ääni

Poika on taas näyttänyt uuden taitonsa. Tosin äiti ei ole siitä kovin iloinen. Poika on löytänyt uuden äänen, joka on järkyttävää kiljuntaa ja jotain todella epämääräistä kova äänistä rääkymistä. Vähän tämän kuuloista. Ajoittain erittäin hermoille käyvää. Aluksi luulin, että pojalla on jotain hätänä. Otin syliin, mutta sylikään ei kelvannut ja kun laitettiin takaisin lattialle tai sitteriin alkoi huuto hetken päästä uudelleen. Kun vieressä pitää seuraa ja leikkii ja lukee kirjaa ja heiluttelee mitä tahansa lelua, ääni tulee suusta uudelleen ja uudelleen. Poika katsoo mua silmiin ja päästää noita ääniä. Bad mum! No ehkä se silti tykkää musta ja ihmettelee kun en hirveästi innostu tuosta äänestä. Missä se kiva matalaääninen jokellus?! Kuulemma tämä taito ei ole muutaman viikon ohimenevä trendi, vaan se jatkuu vielä monta kuukautta. Oh my god, miten mä selviän?

Oon nyt ihan pihalla pojan fiilismerkkien kanssa. Onko tuo kiljunta merkki innostuksesta?

Vihdoinkin hiki

Ensimmäinen liikuntasuoritus suoritettu vuoden tauon jälkeen. Eikä millään lälly-jutulla, vaan muutama päivä sitten sain raahattua itseni raskaan raudan nosto tunnille = Bodypump-tunnille. Tähän asti olen vain pitänyt kovaa mekkalaa, että "Olis kiva mennä jumppaan, munkin pitäis käydä lenkillä, jne." Nyt puheet muuttuivat teoksi.
Alkuvalmistelut menee varmaan jatkossakin samalla kaavalla: miehen motivointi/varmistelu onnistuuko homma (Pärjäätkö pojan kanssa tunnin?) ja sitten juuri ennen lähtöä vaipan vaihto/imetys/pojan rauhoittaminen. Onneksi jumppapaikka on aivan vieressä, mutta kuitenkin saavuin paikalle viime minuutilla. Yllätys yllätys, kaikki takarivin paikat varattuna. Shit! Jouduin eturiviin. Olisi pitänyt teettää t-paita, jossa selässä lukee "Juuri synnyttänyt" tai "Vuoden tauko". Olisin ehkä saanut ymmärtäviä katseita minipainoihini tai taukoihini kesken punnerrusten. Alussa ymmärsin vähän pienentää painoja, mutta muutaman alkukierroksen jälkeen tuntui että ne ovat liian kevyet. Kun kerran on päässyt/raahautunut jumppaan ja josta maksaa niin tehdään sitten asiat kunnolla. Koko rahan edestä.
Noniin, olisi pitänyt vain pysyä niissä lämmittelypainoissa. Näin kahden päivän jälkeen edelleen reidet huutaa hoosiannaa kun pitää vähän koukistaa ja vasta nyt rupeaa kipeytymään toiset lihakset. Positiivista on, että minulla on vielä sittenkin lihaksia jossakin.

Äiti-vauvajooga tunteja odotellessa.

Uusi taito opittu

Muidenkin todistajien läsnäollessa on todistettu, että poikani osaa nyt kääntyä vasemman kyljen kautta selältä vatsalleen. Jes! Äiti on niiin ylpeä. Kääntyminen ei ole vielä kovin vauhdikas liike, vaan sinnikäs pinnistys "valtavan" käden yli. Siitä se lähtee...mikä? konttaaminen?! Ou nou, ei kai vielä.

Tällä hetkellä on myös työn alla tavaroihin tarttuminen ja niiden vieminen suuhun. Nyt tavaroita hamuillaan heiluvalla nyrkillä, niihin tartutaan koko nyrkillä ja koko tavara nyrkin kera tungetaan suuhun. Poika sai mummilta ja ukilta pehmokirjan, jota on luettu todella paljon. :) Kirjassa on vähän märät sivut.

Ihana mobile

Isi toi pojalle hauskan mobilen muutama päivä sitten.

Se on hieno! Musiikkia voi veivata ainakin kolmeksi minuutiksi, linnut pyörivät samalla ja näin saan hetken omaa aikaa. Se on myös pojan mielestä hauska, koska heti kun alkaa veivata musiikkia, hymy nousee pojan naamalle ja hetken päästä alkaa armoton jokellus. Äidin mielestä poika laulaa mukana ja juttelee linnuille.
Jos linnut alkavat tympiä, voi koukkuun vaihtaa jotain muuta. Öö, vaikka vaikka...en vielä tiedä.

Tällä hetkellä on vielä hauskaa kun poika alkaa ilmaista itseään epämääräisellä jokelluksella. Itsekin "jokeltaa" takaisin jotain epämääräistä ja molemmilla on hauskaa. Joo, lisää lisää!
Voin olla toista mieltä sitten kun alkaa tulla oikeita sanoja ja lauseita tai se miksi-mikä-vaihe. Eikö toi ole koskaa hiljaa!

H*lvetin liivinsuojat

Imetys on jees. Onneksi olen saanut ruokittua poikaa täysimetyksellä kohta neljä kuukautta. Imetysoppaissa ei tosin kerrottu mitään niistä epämiellyttävistä asioista mitä imetykseen liittyy. Sanon nyt suoraan, omistan tällä hetkellä suihkutissit. Maitoa nousee rintoihin paljon ja voimakkaasti. Tämä tarkoittaa, että en voi olla ilman liivinsuojia. Tai voin, jos en välitä märistä länteistä paidallani. Muutaman falskaamisen jälkeen voin sanoa, että se on todella epämukava tunne. Miksi ei kukaan kertonut? Äitiyspakkauksen kahdella liivinsuojalla ei montaa tuntia selvitä. Tulevat äidit, ostakaa liivinsuojia etukäteen. Onneksi perus markettisuojien hinta ei ole paha. Tosin maksaisin lähes mitä vaan, jotta ei tarvitse kulkea kadulla etumus märkänä. Meidän taloudessa liivinsuojien ja kuukautisrättien + muun "nolon" tavaran osto kuuluu naisille, miehen pitää kuulemma pystyä käymään lähikaupassa vielä uudestaankin. Just. Apteekista se ei varmaan pysty ostamaan mitään...ehkä just just Buranan. Siis... Naiset kun nämä ostokset tekevät niin eksyin yksi kerta johonkin vauvatarvikkeiden verkkokauppaan, joka möi liivinsuojia. Ei saakeli, näistäkin suojista on saatu jotain helvetin design tuotteita.

Pitäisikö tuntea olo seksikkääksi kun on esim. noi kalat rintojen päällä? No miehet, mikä on paras? Puput?
Siis kaikki liivinsuojat ovat todella syvältä. Ne tekevät rinnoista oudon muotoiset. Ne ei todellakaan ole mitkään push-up liivitoppaukset...oliskin. Yhyy! Koska saan taas pitää vanhoja ihania rintaliivejäni?
Mun imetysurakka on loppusuoralla, joten kituutan itseni loppuun asti halvoilla ja huonoilla imetysliiveillä ja marketin perussuojilla.

Neuvo tuleville imettäjille. Ostakaa kalliit ja hyvät imetysliivit tai todella kaunis ja tukeva toppi. Ostakaa vasta muutama viikko kotiintulon jälkeen, koska etukäteen ette voi tietää minkä kokoisiksi rinnat muuttuvat.

Babykino

Vein pojan kirjaston järjestämään BabyKinoon. Leffana oli rauhallinen action pätkä Knight and Day med Tom Cruise ja Cameron Diaz. Kiva, molemmille jotain kateltavaa. Tosin Cameron Diaz saatikka leffa ei taitanut olla pojan suosikkeja, koska nukkui puolet leffasta, eikä sillä ollut mitään hajua että missä me oltiin. BabyKino taitaa olla suunniteltu vähän vanhemmille vauvoille tai oikeastaan vaan vanhemmille treffauspaikaksi. Viisi minuuttia ennen alkua istuin yksin pikku leffahuoneessa, minuuttia vaille yksi äiti tuli huoneeseen ison tarvikekassin ja ison eväspussin kanssa, minuuttia yli yksi isä tuli paikalle eväiden kanssa ja kymmenen minuuttia yli kaksi äitiä tuli iloisesti lapsien ja eväspussien kanssa paikalle. Hitto kun otti päähän, A) olin ajoissa paikalla ja B) mulla EI ollut eväitä, koska olin kiiruhtanut paikalle pikaisesti, jotta en myöhästy. Mä olin tullut katsomaan leffaa. Mun poika nukkui nätisti, joten ehdin tajuta vähän mitä leffassa tapahtui. Toisin kuin toiset äidit, jotka hypittävät vauvojaan, imettivät, ruokkivat, leikittivät, lukivat kirjaa, seurustelivat muiden äitien kanssa ja kävivät välillä vaihtamassa vaippaa. Noh, ehkä se tosiaan se leffa ei ollut tässä tapahtumassa se pääasia. Pitikö vaan päästä pois himasta?

Noh, turha tässä on elvistellä pojan hyvää käytöstä, koska lähdettiin pois vähän ennen loppua kun mulla oli kova nälkä. Pitää muistaa lisätä hoitolaukkuun vähän eväitä itsellekin. Jotakin mikä ei mene pilalle helposti...suklaa.

Ylimääräistä aikaa?

Äitiyslomasta kulutettu noin puolet ja nyt eksyin jotenkin blogien maailmaan. Miksi? Aikaisemmin ei mulla olisi ollut aikaa tai mielenkiintoa kirjoitella ja lukea mitään blogeja. Onko nyt sitä ylimääräistä aikaa? Ei luulisi olevan. Mies kun tulee kotiin, niin "En ole ehtinyt tehdä mitään". :)
Saa nähdä innostunko kirjoittamaan enemmänkin. Mulla on niin lahopää, että en muista kaikkia tapahtuneita asioita esim. mitä tein vappuna 2005. Nyt vähän harmittaa, että en ole kirjoittanut päiväkirjaa vauhdikkaista nuoruusvuosista. Oon viimeksi kirjoittanut päiväkirjaa joskus ala-aste ikäisenä.
Hyviä juttuja olisi varmasti ollut kerrottavana jo raskausajasta, mutta nyt jos siis kirjoittaisi "vauhdikkaasta" äitiyslomasta.