Taideteos

Mistä tuo taapero sai kuulakärkikynän?!

Nyt meidän työhuoneen seinää koristaa taaperon kuulakärki taideteos. Pitäisikö vain kirjoittaa nimi ja päivämäärä alareunaan?

Uusi sänky

Vihdoinkin kauan odotettu sänky saapui meidän taloon. Minä olin enemmän innoissani sängystä kuin muut. Poika raukka luuli sitä leluksi. Karmea totuus iski, kun ei saanutkaan nukkua päiväunia äidin vieressä. Aloitimme siis ensiksi päiväunista omassa sängyssä, yöt nukutaan vielä vierekkäin.

Päädyimme siis loppujen lopuksi pikkuiseen kerrossänkyyn. Sänky löytyi Tori.fistä uutena ja on virolaista puutyötä (merkistä ei tietoakaan). Olen tykännyt paljon. Sänky on 70cm leveä, 155cm pitkä ja n. 130cm korkea. Korkeus on toimiva, koska yläsänkyyn pystyy esim. vaihtaa lakanat ilman tuolille kiipeämistä.
Patjoina on tällä hetkellä Ikean 160cm patjat. Heti uutena kun tyrkättiin sänkyyn, niin hyvin mahtui. Lisäksi ostin alasänkyyn Ikean turvalaidan. Vanha pinnasängyn peitto ja tyyny saa vielä kelvata, kuten kuvasta huomaa poika ei niistä niin välitä. Yöllä poika potkii aina peitto pois päältä.

Pahvilaatikko

Vuokko Hurmeen Tehdään taidetta-kirjan inspiroimana duunattiin nurkissa pyörinyt pahvilaatikko. Tavallisesta pahvilaatikosta syntyi parkkitalo tai joku liukumäki autoille.

 

 

Tehdään taidetta

Lainasin kirjastosta Vuokko Hurmeen kirjan Tehdään taidetta - 100 lapsiperheen luoviin hetkiin. Ihanan selkeä kirja ja todella inspiroiva kirja yksinkertaisilla vinkeillä.

Kun on ollut kotona kaksi vuotta, rupeaa jossain vaiheessa miettimään saako lapseni tarpeeksi virikkeitä ja opetanko sille oikeita asioita oikealla tavalla. (Tässä nyt on kaksi kysymys niistä tuhansista kysymyksistä joita on tullut päähän tässä muutaman vuoden aikana.)
Silloin tällöin ainakin mulle olisi hyvä olla kotona joku tämän tyyppinen ideakirja, josta voisi käydä tsekkaamassa illalla "Mitä ihmettä sitä huomenna tekisi?".

Kirjan vinkit on vauvasta kouluikäiseen eli 0-vuotiaasta 12-vuotiaisiin. Vinkkejä löytyy seuraavista aiheista musiikki, sanataide, luova liikunta, draama ja teatteri, kuvataide, käsityö, askartelu ja muovailu, ulkotouhuja ja muita taideprojekteja.
Erityisesti nyt kolahti kirjasta aihe kuvataide. Kirjassa mainitaan, että "taaperot nauttivat muovailuvahalla muovailemisesta tai taikataikinasta.", "kaksivuotias alkaa harjoitella leikkaamista", "usein jo parivuotias ymmärtää värittämisen idean". Nyt ostoslistallani on muovailuvahat, lasten omat sakset ja värityskirja. Seuraavat kaksi viikkoa ei sitten muuta tehdäkkään kuin muovaillaan muovailuvahoilla ja piirretään. Vitsi vitsi. Paikallisessa leikkikerhossa olen taaperoni kanssa testannut muovailuvahoja ja noh, se syö ne vahat. Kuten kirjassakin mainittiin jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhaiten ja kirjan vinkkien suositusiät ovat vain suosituksia. Joku 2-vuotias tyttölapsi piirtää jo tikku-ukkoja, kun samanikäinen poikalapsi (minun poika) vasta suttaa jotain pyörremyrskyy.
Yksi vinkki oli antaa lapselle oma luonnosvihko, johon voi tehdä piirustuksia. Tykkään. Kaikki töherrykset ovat sitten samassa paikassa samoissa kansissa ja lisäät vaan joka töherrykseen päivämäärän ja vaikka jonkun selityksen mitä se esittää jos taapero osaa sen kertoa. Oma taidekirja valmis. Voi antaa vaikka lahjaksi, jos niitä taidekirjoja syntyy useampikin.
Lisäksi luonnosvihkosta voi tehdä oman värityskirjan. Hurme kirjoittaa kirjassaan, että "kaupoissa myytävät valmiit kirjat saattavat tuntua liian vaikeilta ensimmäisiksi värityskirjoiksi." Kirjan vinkki on, että piirrä mustalla tussilla yksinkertaisia kuvioita valmiiseen vihkoon. Ok, kyllä mä nyt ympyrän, kolmion, tähden tai omenan piirrän.

Taiteellisia hetkiä kaikille! Antakaa lasten sotkea sormensa kaikkeen!

Moro tutti!

Nyt uskallan jo väittää, että meidän taapero ei enää syö tuttia. Siitä on nyt kaksi viikkoa kun viimeksi taapero näki tutin. Täysin varma en tietenkään tästä aivan ole, koska pikku kakkonen syntyy noin kuukauden päästä. Mennäänkö sitten takapakkia vai ei, tiedä sitä. Otetaan tästä hetkestä nyt kaikki ilo irti ja kaikki kunnia miehelleni. Pakko myöntää, että en olisi hoitanut asiaa näin tyynen rauhallisesti kuin mieheni. Pojat lähti keskenään viikonloppureissulle ja tuttia ei otettu esille eikä siitä mainittu. Sillä selvä.

 

Tutin lisäksi meillä oli ja on edelleen unipupu. Pupu saatiin jo sairaalassa ja pesty viimeisen puolentoista vuoden aikana varmaan vain neljä kertaa. Muiden mielestä pupu haisee ja on likainen. Pojan mielestä se maistuu hyvälle ja on puhdas.

Lastenhuoneen päivitystä

Leikkihuone sai vähän uutta päivitystä, kun löysin kaapin kätköistä Bauhausista aikoinaan ostetun seinätarrapaketin. Poika ei ihan vielä älyä dinosaurus-juttuja, mutta sitä päivää odotellessa.

  

Lisäksi täytyy kehua myös vanhaa ostostani. Ostin Jyskistä värikkäitä säilytyskoreja leluja varten. Hyvin on meillä toiminut, suosittelen.

 

 

Kukkia

Kaunista helmikuuta kaikille!