Uusia tavaroita pojalle

Syksyn kunniaksi poika sai paljon uusia leluja.

Kiitos Riikka ja Jorma!

Kiitos Silvia!

Kiitos Sofi!

Hankittiin itse pojalle Ikeasta autoja. Isi ja poika muokkasivat kuvassa olevia autoja. Kuulemma poliisiautossa tulee olla häkki ja kaivurissa iso moottori.

 
Tämä helistin on tällä hetkellä suosikkilelu.


Saatiin myös ihanat kengät. Kiitos mummi!

Vauvauinti

Olimme pojan kanssa ensimmäistä kertaa vauvauinnissa. Urheiluhallit järjestää mielestäni kohtuuhintaisen vauvauinnin muihin Helsingin seudun järjestäjiin verrattuna ja Urheiluhallilta löytyi vielä ryhmä, jossa oli vapaita paikkoja. Voi olla että uintiajalla oli hieman vaikutusta ryhmien täyttymiseen. Uintiaika on maanantai aamuisin klo 8.

Sunnuntai-illalla mietin kauhuissani miten ihmeessä selviän aamun toimenpiteistä ja uinnista,
a) miten saan pojan heräämään klo 6.30, kun se normaalisti herää klo 8.30
b) ok jos saan pojan heräämään ajoissa ja syömään ennen lähtöä, niin mitä jos se nukahtaa taas autoon ja sitten joudun taas herättämään sen uimaan
c) haluanko tosiaan itse herätä klo 6
d) miten saan märän painijamallisen uikkarin pojan päälle
e) miten itse peseydyn ja puen uikkarin päälle ja samalla pidän poikaa
f) jos poika ei syö kotona, niin sitten se kitisee koko uinnin ajan
g) mitä jos poika pissaa ja kakkaa veteen
h) miten pääsen bussilla takaisin kotiin


Maanantaina klo 10 kotona oli tyytyväiset ihmiset ilman yhtään itkua. Selvittiin!
Ehkä tämä oli ensikertalaisen tuuria, mutta poika heräsi itse isin ja äidin pitämään mökään noin klo 6.30. Jipii, siis ei itkua. Vaipan vaihto, syöttö, ulkovaatteet päälle, auton kaukaloon ja menoksi. Poika nukahti autoon ja pojan vielä nukkuessa kaukalossa sain uimahallin pukkarissa vaihdettua kamat. Pojalle yllätys kun herätessä äiti heiluu uimavaippojen kanssa ja änkee päälle jotain uikkaria ja vielä kastaa veteen. Uinti sujui mallikkaasti. Hypittiin, uitiin vatsaa ja kelluttiin selkää. Poikaa ei haitannut vaikka suuhun meni vettä tai silmiin roiskui vettä. Poika sai kehuja ohjaalta > äiti ja isi erittäin ylpeitä.
Ei kuulemma haittaa jos poika vahingossa putoaa käsistä veden alle. :) Se on hyvä juttu.


Kuva on Urheiluhallin sivuilta. Näin meidänkin poika saalisti suullaan vesiankkaa.

Syksyn piristyksiä lisää

On nähtävästi todella pimeä ja ankea syksy kun tarvitsen jatkuvasti jotain piristystä. Kirppisostojen väliin tuhlasin rahaa suoraan kaupan hyllyltä ostettuun tavaraan. Rakas vanha nojatuoli sai uuden kodin ja näin saimme vähän lisää tilaa olohuoneeseemme. Paitsi, että keksin laittaa tuolin paikalle "tilaa säästävän" hyllyn.

Tämä Ikean hylly taitaa löytyä aika monesta kodista. Nyt se sitten löytyy myös meidän kodista. Tänään hylly saa täytettä kaikenlaisesta roinasta. Ideoita tavaroiden sijoittelusta on pyörinyt mielessä jo monta päivää. Jotain tälläistä...

Tavoite on saada ainakin lattialta pois kirja- ja lehtipinot, pojan lelut ja omat askartelu ja ompelujutut.

Arvontoja

Voita 50 euron lahjakortti OMBRELLINOON!
Oi mutsi mutsi arpoo 50 euron lahjakortin Ombrellino lelukauppaan.


Voita lahjakortti Lasten Taikamaahan!
Sascia Lapsellista -blogissaan arpoo lahjakortin Lasten Taikamaahan.



Osallistu ja voita!

Piristystä

Tarvitsin jotain piristystä tähän syksyyn ja kotona olemiseen. Päätin napsia hiuksia pois. Kiitos Emmi!

Ennen

Jälkeen

Olen aina omistanut pitkät hiukset. Mulla ei ole koskaan ollut näin lyhyitä hiuksia. Outoa kun latvoja ei ole.

Uusia makuja

Olen aloittanut pojan kanssa kiinteisiin ruokiin tutustumisen. Aloitin perusperunalla. Ollaan nyt kolme kertaa maistettu perunaa alla teelusikan verran. 1.kerta perunasosetta keitinveteen laimennettuna, 2.kerta perunasosetta äidinmaitoon sekoitettuna ja 3.kerta pelkkää perunasosetta. Joka ikinen kerta pojan ilme on kuin "Hyi helvetti, mitä tää on?!".

...ja lisäksi kakoo vedet silmissä pientä perunahippusta ulos.
Oppaat sanovat, että yhtä ruokalajia pitäisi antaa 1-2 viikkoa. Vielä olisi siis jäljellä ainakin neljä päivää. Ihanaa. Jos tätä menoa jatkuu, niin ei mun poika ainakaan syö hyvin kuuden kuukauden ikäisenä.
Ajattelin seuraavaksi kokeilla porkkanaa.


Ah, se imetys vaan on niin ihanan helppoa ja aina maistuu pojallekin. Mua ainakin jännittää näiden uusien ruokien kanssa säätäminen. Osaanko tehdä oikein, nyt joutuu kokkaa keittiössä koko ajan, pitää olla kohta säännöllinen rytmi,  pitää osata valmistaa ruokaa aina pakkaseen, pitää taas opetella uutta... Toisaalta kun poika söisi soseita enemmän en olisi niin kiinni koko ajan pojassa. Äh, ristiriitaisia tunteita.

Haaste

Vastaanotan Äidinmaitoa-blogin Kepulaisen äidin haasteen.


Haaste kuuluu näin: "Kun sinut on merkitty, sinun olisi tarkoitus kirjoittaa muistiinpano, joka sisältää 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitettasi. Lopuksi haasta 5 ystävääsi. Jos minä merkitsen sinut, se tarkoittaa sitä, että haluan tietää sinusta enemmän".

Kiitos haasteesta!

1. Yritän saada pojan maistamaan perunaa joka päivä.
2. Tavoitteeni on olla pojan kanssa kotona ainakin vielä vuosi.
3. Yritän jaksaa leikkiä koirani kanssa joka päivä.
4. Ostin Manduca-kantorepun kirppikseltä, koska sitä mainostettiin todella hyväksi.
5. Haluaisin remontoida asuntoni.
6. Haluan leikata hiukseni, koska tarvitsen syyspiristystä.
7. Syön joka päivä jotain herkkua.
8. Ostin uuden imurin, koska edellinen imuri haisi joka käyttökerran jälkeen pahalle. Uusi imuri on ihana.
9. Tuhlaan liikaa vettä suihkussa.
10. Harmittaa, että en ole ostanut kunnon imetysliivejä.
11. Haluan ostaa uudet saappaat syksyksi.
12. Tavoitteeni on olla ostamatta koko ajan jotain.
13. Haluan muuttaa uuteen isompaan kotiin.
14. Pojalla on taas nuha.
15. Laulan pojalla paljon oma keksimiä lauluja, koska en muista lauluista kuin osan.
16. Äitiyslomalla olen innostunut käsitöistä.
17. Yritin käydä väh. kaksi kertaa viikossa jumpassa.
18. Minun pitäisi käydä töissä vierailulla pojan kanssa ja ilmoittaa miten pitkään olen poissa.
19. En ole kokeillut kestovaippoja vaikka ennen pojan syntymää sitä suunnittelin.
20. Yritän tehdä pojalle itse kaikki soseet.
21. Yritän leipoa enemmän mm. sämpylöitä.
22. Tuntuu, että aika ei riitä mihinkään. Olen hirveästi kiinni pojassa.
23. Haluaisin mennä mieheni kanssa kahdestaan leffaan ja syömään.
24. Olen hyvä äiti.
25. Olen onnellinen.

Haastan:
Mamin, blogista Ekaa kertaa äitinä
Ninnun, blogista Kukikkaat kuosit
S:n, blogista All you need is White

Palaute

Sain vastauksen HSL:ltä lähettämääni palautteeseen.

Olen äärimmäisen pahoillani kuljettajan toiminnan vuoksi. Korostamme jatkuvasti kuljettajillemme asiakaspalvelun merkitystä heidän ammatissaan. Tässä tapauksessa nuo ohjeet ovat ilmeisesti päässeet hiukan unohtumaan ja niitä on syytä kerrata. Käsittelemme palautteenne kyseistä vuoroa ajaneen kuljettajan kanssa työnjohdollisin toimenpitein.
  Palautteestanne ei käy ilmi, oliko bussissa jo valmiiksi lastenvaunuja kyydissä, mutta vaikka lastenvaunutila olisi täynnäkin on kuljettajan silti kohteliasta avata etuovi ja sanoa että valitettavasti nyt ei mahdu vaunuja kyytiin. Paikalta poistuminen mitään sanomatta on melkoisen epäkohteliasta.
  Pahoittelen tapauksen Teille aiheuttamaa harmia ja mielipahaa.

Joo-joo. Juuri tämän tyyppistä vastausta odotinkin. Se siitä.
Hupaisee näin jälkeenpäin on, että seuraavana päivänä oli samalla pysäkillä ja saman bussin kanssa samantyyppinen läheltä piti tilanne. Pysäkille on tulossa kaksi bussia, joista takimmainen on minun odottamani bussi. Ensimmäinen bussi pysähtyi pysäkille, joten takimmainen bussi joutui pysähtymään taakse. Normaalisti bussit odottavat nätisti jonossa vuoroaan pysäkille, jos vaikka pysäkillä olisi heille asiakkaita. Noh, minun bussikuskini päätti lähteä ohittamaan jonossa ensimmäistä bussia. Hädissäni huidon kaksin käsin bussia pysähtymään. Juoksin hieman eteenpäin vaunujen kanssa, jotta kuski huomaisi minut. Onneksi kuski ajoi takaisin pysäkille. Tosin bussi oli sitten 30 metriä pysäkistä ja 5 metriä kävelytien reunasta. Ensiksi juoksen bussin kiinni ja sitten taas huutelen bussiin jos joku voisi tulla auttamaan vaunujen nostamisessa. Ystävällinen mies nosti vaunut sitten kopan kuomun kohdalta, joten yhdistelmävaunujen joku ratas osa nosti makuutason istuma-asentoon. Poika oli vähän hämillään uusista näköaloista. Äiti oli vähän hämillään, että miten vaunun kopan pohja edes taipuu tuohon istuma-asentoon ja miten ihmeessä tuon saa takaisin alas. Tuota ominaisuutta emme siis ole aikaisemmin tarvinneet, joten en ole jaksanut kiinnostua sen toimivuudesta ennen tätä. Alkumatkasta yritin rynkyttää sitä ratas juttua takaisin makuuasentoon, mutta annoin periksi. Tietenkin tässä välissä soitin taas miehelleni kiihkeän puhelun ja toivoin, että hän jotenkin etänä pystyisi laskemaan tason alas. Halleluja, mitä säätöä. Tärkeintä oli, että istuin bussissa missä pitikin. Päätepysäkillä sain laskettua pojan kopassa sitten maahan ja rauhassa tutustua ratasmekanismiin.


Kävimme turvallisesti ratikalla lääkärissä korvatulehduksen jälkitarkistuksessa. Tulos: korvat kunnossa. Jee.

Huhuh, mikä päivä.

Mistä sitä aloittaisi.

Viikko sitten sovin tälle päivälle kolme tapaamista. Tiesin, että päivästä tulee aika kiireinen. Päivän aikataulu alkoi muistuttamaan samalta kuin ennen raskausaikaa eli aamusta iltaan paikasta toiseen iso kassi olalla.
Päivä ei sitten lähtenyt käyntiin niin kuin suunnittelin. Alla on teksti, jonka lähetin HSL:lle.

Odotan bussia numero 623 torstaina 6.10 klo 10.05 Haapaniemen bussipysäkillä lasten rattaiden kanssa. Poikani on 5kk. Olemme matkalla Rekolanmäkeen. Pysäkillä on minun lisäkseni vain yksi mies. Bussi tulee ajallaan ja me molemmat (minä ja tämä yksi mies) viitomme bussin pysähtymään. Mies lähtee etuovelle ja minä rattaiden kanssa keskiovelle. Mies astuu sisään ja minä odotan keskioven edessä, että ovet avautuisivat. Ovet eivät avaudu. Juoksen etuovelle sanomaan kuljettajalle, että voisiko hän avata keskioven. Etuovi sulkeutuu nenäni edestä ja ehdin lyödä kädellä etuoven lasiin. Kuljettaja huomasi minut, koska selkeästi katsoi minua. Kuljettaja sulki ovet lopullisesti ja kiihdytti pois pysäkiltä. Näin vain takavalot ja jäin sateeseen seisomaan lasten rattaiden kanssa. Miksi? Haluan tälle asialle selityksen. Haluan, että tämä palaute menee tälle bussikuskille. Haluan, että hänen esimiehensä antaa hänelle huonoa palautetta. Haluan, että tämä bussikuski pyytää edes anteeksi ja tuntee huonoa omatuntoa. Tämä yksi bussilinja kulkee kerran tunnissa päämäärääni, joten minulla ei ollut vaihtoehtoisia busseja. Tämän tapahtuman takia viikkoa aikaisemmin sopimani tapaaminen koskien asuntokauppaa meni sivusuun. Tämän takia yksi asuntokauppa jäi todennäköisesti tekemättä. Miten se korvataan? Ei varmaan mitenkään. Minähän kuljen ilmaiseksi rattaiden kanssa.

Soitan tapahtuman jälkeen itkuisen puhelun miehelleni, joka on 30km päässä minusta, että mitä nyt teen. Hän luuli, että on jotain pahempaakin tapahtunut. (Oli se kamalaa sillä hetkellä) Hetken romahtamisen jälkeen rauhoituin ja pystyin taas ajattelemaan selkeästi. Soitto vain kaikille tahoille, jota tapaaminen koski, että se joudutaan peruuttamaan. Anteeksi vielä kerran.

Lähdin sitten toisella bussilla suoraan tapaamiseen nro2 eli kyläilemään ystävän luokse. Sieltä sitten bussilla kauppakeskukseen kahville toisen ystävän kanssa ja lopuksi bussilla kotiin.

Kotiin tullessa bussi pysähtyi yli metrin päähän jalkakäytävästä, joten ei siis mitään mahdollisuutta päästä yksin vaunujen kanssa bussista pois. Pudotus olisi ollut liian kova. Jouduin huutelemaan bussista apuja kaikilta matkustajilta, jotka tuijottivat ulos ikkunasta silmiä räpäyttämättä. Onneksi jalkakäytävältä eräs ystävällinen tyttö auttoi.

Onko muilla ollut huonoja tai hyviä kokemuksia bussilla matkustamisesta rattaiden kanssa?

Nyt tätä tekstiä kirjoittaessa ei kuulosta niin rankalta, mutta olin kuitenkin aivan poikki kun pääsin kotiin. Rankaksi päivän teki sää (kova tuuli ja vesisade), aivan väärä pukeutuminen (minulla ja pojalla), bussikokemukset ja pojan huonot päiväunet.
Kirjoitan tätä tekstiä puolen yön jälkeen, koska poika nukahti vasta klo 22:30 raastavan itkun jälkeen. Kai hampaita tulossa?! Itkusession ohessa varasin jälkitarkastusajan huomiselle korvatulehduksen takia. Vai voiko itku johtua korvista?! En tiedä. *haukotus* 

Rokotuksia

5kk neuvolakäynti suoritettu. Urhea pikku prinssi selvisi pikku itkulla pahan neuvolatädin rokotukset.
Taas vaan kävi samoin kuin viime kerralla. Perhanan rokote nosti illaksi lämmön ja itketti pitkälle yöhön asti. Seuraavana päivänäkin poika oli todella väsynyt ja kipeänoloinen. Huh, rankkaa.
Ensi kerralla olisi kuulemma mahdollisuus saada kaksiosainen influenssarokote. En tiedä otetaanko? Jos taas reagoidaan näin. Kannattaako ottaa? Meillä oli jo tämän syksyn flunssa ja korvatulehdus. Yritin löytää vastauksen Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen sivuilta ja Helistimen sivuilta. Tähän vastausta on turha kysyä meidän neuvolatädiltä.
Pitää vielä harkita asiaa.