En ole ollut erityisen kiireinen tai matkustellut Internetin ulottumattomiin tai tapahtunut mitään surullista tai erityisen iloisaa. Mua ei ole vain kiinnostanut oma blogini. Pojalle tuli puoli vuotta täyteen ja samalla mulle tuli totaalinen ahdistus omaan blogiini. Kiinnostus loppui kuin seinään. Päätin ennen ensimmäistä kirjoitusta, että en laita pojasta kuvia tai mainitse hänen nimeään. Sitten tuli tunne, että miksi ihmeessä kirjoitan tätä soopaa. Blogi ei ole mielenkiintoinen jos siinä ei ole kuvia. Ketä kiinnostaa jos ei koskaan näe yhtään kuvaa aiheesta, joka on päähenkilö koko tässä jutussa. Tällä hetkellä 99% mun kuvista on pojasta. Hauskoja kuvia on kertynyt paljon ja niitä olisi kiva jakaa muiden kanssa. Ketä kiinnostaa lukea pojan syömisestä ja katsoa kuvaa kukkakaalista. Hauskempaa olisi liittää tekstiin kunnon sottakuva pojan naamasta.
Huhuh, mikä ahdistus. Aikaisemmin kävin päivittäin lukemassa myös muiden blogeja ja mietin usein mitä voisin kirjoittaa blogiini. Katsoin juuri, että viime päivityksestä on lähes kuukausi. En ole edes kirjautunut sivustolle tänä aikana.
Noh, nyt selvästi helpoittaa. Viimeiset pari päivää olen lukenut taas tuttuja suosikkiblogeja, joten pahimmasta ahdistuksesta on päästy yli. Toivottavasti tämä avautuminen auttaa. Jos laitan vähän epäselviä kuvia pojasta tai jotain. Joka tapauksessa lupaan laittaa enemmän kuvia blogiini.
Tässä on 3-vuotias Iines-koirani.
Hyvä meininki;)
VastaaPoista