Palaute

Sain vastauksen HSL:ltä lähettämääni palautteeseen.

Olen äärimmäisen pahoillani kuljettajan toiminnan vuoksi. Korostamme jatkuvasti kuljettajillemme asiakaspalvelun merkitystä heidän ammatissaan. Tässä tapauksessa nuo ohjeet ovat ilmeisesti päässeet hiukan unohtumaan ja niitä on syytä kerrata. Käsittelemme palautteenne kyseistä vuoroa ajaneen kuljettajan kanssa työnjohdollisin toimenpitein.
  Palautteestanne ei käy ilmi, oliko bussissa jo valmiiksi lastenvaunuja kyydissä, mutta vaikka lastenvaunutila olisi täynnäkin on kuljettajan silti kohteliasta avata etuovi ja sanoa että valitettavasti nyt ei mahdu vaunuja kyytiin. Paikalta poistuminen mitään sanomatta on melkoisen epäkohteliasta.
  Pahoittelen tapauksen Teille aiheuttamaa harmia ja mielipahaa.

Joo-joo. Juuri tämän tyyppistä vastausta odotinkin. Se siitä.
Hupaisee näin jälkeenpäin on, että seuraavana päivänä oli samalla pysäkillä ja saman bussin kanssa samantyyppinen läheltä piti tilanne. Pysäkille on tulossa kaksi bussia, joista takimmainen on minun odottamani bussi. Ensimmäinen bussi pysähtyi pysäkille, joten takimmainen bussi joutui pysähtymään taakse. Normaalisti bussit odottavat nätisti jonossa vuoroaan pysäkille, jos vaikka pysäkillä olisi heille asiakkaita. Noh, minun bussikuskini päätti lähteä ohittamaan jonossa ensimmäistä bussia. Hädissäni huidon kaksin käsin bussia pysähtymään. Juoksin hieman eteenpäin vaunujen kanssa, jotta kuski huomaisi minut. Onneksi kuski ajoi takaisin pysäkille. Tosin bussi oli sitten 30 metriä pysäkistä ja 5 metriä kävelytien reunasta. Ensiksi juoksen bussin kiinni ja sitten taas huutelen bussiin jos joku voisi tulla auttamaan vaunujen nostamisessa. Ystävällinen mies nosti vaunut sitten kopan kuomun kohdalta, joten yhdistelmävaunujen joku ratas osa nosti makuutason istuma-asentoon. Poika oli vähän hämillään uusista näköaloista. Äiti oli vähän hämillään, että miten vaunun kopan pohja edes taipuu tuohon istuma-asentoon ja miten ihmeessä tuon saa takaisin alas. Tuota ominaisuutta emme siis ole aikaisemmin tarvinneet, joten en ole jaksanut kiinnostua sen toimivuudesta ennen tätä. Alkumatkasta yritin rynkyttää sitä ratas juttua takaisin makuuasentoon, mutta annoin periksi. Tietenkin tässä välissä soitin taas miehelleni kiihkeän puhelun ja toivoin, että hän jotenkin etänä pystyisi laskemaan tason alas. Halleluja, mitä säätöä. Tärkeintä oli, että istuin bussissa missä pitikin. Päätepysäkillä sain laskettua pojan kopassa sitten maahan ja rauhassa tutustua ratasmekanismiin.


Kävimme turvallisesti ratikalla lääkärissä korvatulehduksen jälkitarkistuksessa. Tulos: korvat kunnossa. Jee.